Olen aika kova poika hyppimään. Mami arvelee, että minussa on ripaus kengurun verta, niin taitavia ja korkeita hyppyni ovat. Paitsi ilmaan hyppään myös eteisen rappusilta pedille. Sisko nimittää niitä "kamikaze"-hypyiksi, vaikka eivät ne nyt niin vaarallisia sentään ole.
Vappuna kävimme mökillä. Siellä sai juosta vapaana ja nauttia luonnosta. Jahtasimme Vikin kanssa toisiamme mökin pihalla. Täytyy myöntää, että Viki on aika poika juoksemaan, vaikka sillä on jo tuota ikääkin. En aina onnistunut saamaan Vikiä kiinni, niin lujaa se pinkaisi vauhtiin.
Mökillä meidän tärkeä tehtävämme on toimia laiturivahteina. Viki on luvannut opettaa minulle sen homman, mutta toistaiseksi jouduimme tyytymään teoriaopetukseen, sillä järvi oli vielä osittain jäässä ja laituri oli kokonaan veden alla. Ensi kerralla harjoittelemme sitten ihan käytännössä.
Painoni on nyt kuusi kiloa ja minulla on jo melkein kaikki hampaat vaihtuneet. Yksi kulmahammas muistuttaa vielä lapsuudesta, mutta sekin heiluu jo. Olen melkoisen ylpeä hienoista valkoisista hampaista. Niillä on hyvä näykkiä vähän kaikenlaista, kuten esimerkiksi mustikanvarpuja, joita on kasvanut paljon metsään minun korkeudelleni.
Kevät on tullut tai voisipa melkein sanoa, että tänään oli jo kesä. Ulkona oli niin kuuma, että jouduin ensimmäistä kertaa läähättämään. Lämpimässä säässä on se hyvä puoli, että meille on auennut uusi huone, jossa voi haistella ulkoilmaa ja josta näkee hyvin pihalle aidanraosta.
Olen nyt maailmaa nähnyt koiranpoika. Kävin nimittäin pääsiäisenä pitkällä matkalla. Kahdeksan tuntia huristeltiin autolla. Se oli kokemus se. Yksi oksennus tuli, mutta muuten matka meni hyvin. Perillä oli ihan uusia hajuja ja uusia ihmisiä.
Painoni on nyt viisi kiloa. Muutenkin tunnen itseni jo melkein aikuiseksi, sillä penturokotukset ovat ohi. Toinen rokotus meni ihan yhtä huomaamatta kuin ensimmäinenkin, oli ne niin hyviä ne eläinlääkärin naksut taas.
Hampaani ovat alkaneet vaihtua. Pienten maitohampaiden tilalle tulee uusia isompia, kiiltävänvalkoisia pysyviä hampaita. Ikenissä kutisee, joten koko ajan pitäisi olla jotain purtavaa.
Minulla on uusi harrastus. Sen nimi on oman hännän jahtaaminen. Saatan pyöriä muutamia minuutteja oman häntäni perässä ja aina se vaan menee pakoon. Jonkun kerran olen onnistunut näykkäämään hännästäni. Viki katsoo pyörimistäni vähän pitkään ja vilkaisee sitten kysyvästi mamiin. Onneksi mami kuitenkin tietää, että se on vaan leikkiä.
Minulla on myös uusia taitoja. Olen oppinut kulkemaan avoportaissa. Juoksen Vikin perässä yläkertaan ja takaisin, joten reviirini on huomattavasti laajentunut. Aluksi minua pelotti tosi paljon ja mamikin taisi pelätä, että putoan portaiden välistä alas. Nyt olen niin iso poika, etten mahdu siitä enää millään.
Maanantaiaamuna mami yllätti meidät täysin. Viki ja minä vedimme vielä sikeitä, kun mami nousi ylös. Kummallinen into alkaa yhtäkkiä nousta tuntia aikaisemmin. No, ei se mitään, me olemme Vikin kanssa jo sinut tuon aikaisen aamunousun kanssa. Oikeastaan se on ihan mukavaa, kun pääsee ajoissa ulos.
Paino on noussut tasaisesti. Äsken mittauksessa sisko sai minulle lukemat 4,6 kiloa. Mami kysyy minulta usein, aionko minä collieksi, kun kasvan niin vauhdilla. Mutta tuskinpa vaan, eiköhän tässä shelttinä pysytä, kun on sheltiksi synnytty. Kuono minulla on kyllä jo pidempi kuin Vikillä, joten Vikistä olen menossa ohi, se on ihan varma se.
Shelttisiskoni Fiia on muuten myös avannut blogin. Hän lähetti minulle äsken linkin sinne ja kävin jo kurkistamassa niitä kuvia. Fiia on minua isompi, mutta niinhän se oli siellä emon luonakin. Fiian blogiin pääsee tästä.
Tänä viikonloppuna oli taas edessä uusi kokemus. Sisko vei minut alakerran suihkuhuoneeseen ja sitten alkoi tulla vettä päälle. Seuraavaksi tuli omituisen hajuista ainetta ja sitten taas vettä. Lopuksi minut vielä kuivattiin pyyhkeeseen. Tuntui niin kuin minusta olisi tullut sen käsittelyn jälkeen entistä kapeampi. Ja minne katosi se tuttu koiran haju?
Tassut muuttuivat suihkussa taas valkeiksi. Ne olivat välillä jo aika harmaat kuralätäköissä kävelyn jälkeen. Ulkona on nimittäin tapahtunut muutos. Maa ei enää olekaan kokonaan valkoinen, vaan siellä täällä on näkyvissä mustaa maata ja isoja lätäköitä. Niihin vesilammikoihin tällainen pieni poika melkein hukkuu.
Kotiin tultua on sitten mukava hypätä sohvaa vasten ja kuivata siihen tassut. Ihmettelen kyllä, miksi mami aina kieltää sen ja käskee menemään alas. Mutta minä olen sinnikäs ja yritän aina uudelleen.
Olen kasvanut hyvää vauhtia. Taktiikkani kasvuhommissa on sellainen, että syön oman kipponi tyhjäksi niin nopeasti kuin ehdin. Sitten ryntään Vikin kupille tarkistamaan, onko Vikillä vielä naksuja jäljellä ja nappaan ne omaan suuhuni. Emmekös me olekin jo melkein samankokoisia, Viki ja minä?
Olemme Vikin kanssa kehittäneet uuden tavan ottaa mittaa toisistamme, nimittäin vetoleikin. Toinen meistä vetää kettua toisesta päästä ja toinen toisesta. Se on hävinnyt, joka päästää ensimmäisenä irti. Yleensä Viki luovuttaa jossain vaiheessa, joten minä selviän leikistä voittajana.
Tänään Viki ja minä olimme ulkoilemassa naapurin pentukoiran kanssa. Se poika haastoi minua välillä ihan kunnolla, mutta uskalsin minäkin sille vähän haukkua. Hauskaa meillä kuitenkin oli, kun kirmattiin kolmistaan metsässä ja pellon reunalla. Sisko ja sen kaveri olivat siellä mukana, ja me saimme juosta vapaina. Viki ei oikein meinannut jaksaa meidän nuorten poikien tahdissa, oli meillä sen verran kova vauhti.
Päivä- ja iltakävelyllä vastaantulevat koiranomistajat nimittävät minua yleensä edelleenkin vauvaksi ja alkavat leperrellä. Se minua vähän jurppii, kun enhän minä enää ole mikään vauva, vaan aika iso poika. Painoakin on kertynyt jo 3,9 kiloa.
Olen alkanut ulkoilla yhdessä Vikin kanssa. Samalla aikaa, kun Viki astuu muutaman rauhallisen askeleen eteenpäin, minä ehdin ottaa monta juoksuaskelta eri suuntiin ja vielä käydä näykkäisemässä Vikiä turkista. Kyllä sitä ehtii, kun on tarpeeksi nopea.
Tällä viikolla kävin rokotuksessa. Siellä on niin hyvät naksut tarjolla, etten loppujen lopuksi edes huomannut koko piikin pistoa. Eläinlääkärillä kannattaa käydä useamminkin, ihan niiden naksujen takia. Lisäksi matkan varrella sain monet kehut. Jokainen vastaantulija kysyi ikääni ja pysähtyi rapsuttamaan. Eläinlääkärin puntarin mukaan painoni on nyt 3,3 kiloa.
Meillä tulee Vikin kanssa aika usein sellainen iltavilli, että me alamme juosta täysillä toistemme perässä pitkin taloa. Seinän kohdalla tehdään äkkikäännös ja sitten taas takaisin sängyn alle ja sieltä olohuoneeseen. Siinä ei hitaammat pysy perässä.
Eilen sattui erikoinen tapaus. Nimittäin lumet tippuivat katolta. Se oli niin kova rysähdys, että minun piti juosta vikkelästi tuolin taakse piiloon. Onneksi minulla on täällä sellainen turvapaikka. Kurkistin sieltä sitten varovasti, mutta onneksi maailma näytti olevan entisellään ja siskokin vaikutti ihan rauhalliselta. Ei siis hätää.
Tänään kävin retkellä mummon luona. Ensin ajeltiin autolla ja sitten mentiin kolisevalla hissillä. Mummolla piti nuuskia tarkkaan joka nurkka, kun siellä oli niin paljon outoja hajuja. Siellä oli myös sellainen kaappi, josta näkyi ihan samannäköinen jeppe kuin minä, mutta ei se tullut sieltä kaapista pois, vaikka kuinka raavin sitä. Kumma tyyppi.
Kun puukorista kuuluu rapinaa, mutta mitään ei näy, tiedätte, että minä olen siellä uuden harrastukseni parissa. Mahdun sopivasti puukoriin ja sieltä löytyy tuohen palasia purtavaksi.
Minulla on toinenkin uusi harrastus. Kun ulko-ovi avautuu, livahdan siitä nopeasti ulos ja karkaan. En minä oikeasti täältä halua karata, tämä on ihan mukava koti, mutta on vaan kiva nähdä, kun isot ihmiset juoksevat perässäni.
Olen tehnyt uusia tuttavuuksia. Meillä oli tapaaminen tuossa kadulla naapurin pentukoiran kanssa. Hyvin se sujui, vaikka minua vähän etukäteen jännittikin.
Puntari näyttää nyt 2,7 kiloa, joten kasvu jatkuu mukavasti. Otan koko ajan Vikiä kiinni koossa, tähtäimessäni on tulla Vikiä isommaksi, niin pystyn sitten voittamaan Vikin kaikissa leikeissä.
Pelaamme aina välillä pallolla yhdessä ja Viki on siinä vielä parempi. Se osaa ottaa pallon suulla kopiksi. Se ei minulta vielä onnistu, mutta osaan kyllä pureskella palloa.
.JPG)
