Kenguruhyppyjä kevään kunniaksi

Olen aika kova poika hyppimään. Mami arvelee, että minussa on ripaus kengurun verta, niin taitavia ja korkeita hyppyni ovat. Paitsi ilmaan hyppään myös eteisen rappusilta pedille. Sisko nimittää niitä "kamikaze"-hypyiksi, vaikka eivät ne nyt niin vaarallisia sentään ole.

Vappuna kävimme mökillä. Siellä sai juosta vapaana ja nauttia luonnosta. Jahtasimme Vikin kanssa toisiamme mökin pihalla. Täytyy myöntää, että Viki on aika poika juoksemaan, vaikka sillä on jo tuota ikääkin. En aina onnistunut saamaan Vikiä kiinni, niin lujaa se pinkaisi vauhtiin.

Mökillä meidän tärkeä tehtävämme on toimia laiturivahteina. Viki on luvannut opettaa minulle sen homman, mutta toistaiseksi jouduimme tyytymään teoriaopetukseen, sillä järvi oli vielä osittain jäässä ja laituri oli kokonaan veden alla. Ensi kerralla harjoittelemme sitten ihan käytännössä.

Painoni on nyt kuusi kiloa ja minulla on jo melkein kaikki hampaat vaihtuneet. Yksi kulmahammas muistuttaa vielä lapsuudesta, mutta sekin heiluu jo. Olen melkoisen ylpeä hienoista valkoisista hampaista. Niillä on hyvä näykkiä vähän kaikenlaista, kuten esimerkiksi mustikanvarpuja, joita on kasvanut paljon metsään minun korkeudelleni.