Kun puukorista kuuluu rapinaa, mutta mitään ei näy, tiedätte, että minä olen siellä uuden harrastukseni parissa. Mahdun sopivasti puukoriin ja sieltä löytyy tuohen palasia purtavaksi.
Minulla on toinenkin uusi harrastus. Kun ulko-ovi avautuu, livahdan siitä nopeasti ulos ja karkaan. En minä oikeasti täältä halua karata, tämä on ihan mukava koti, mutta on vaan kiva nähdä, kun isot ihmiset juoksevat perässäni.
Olen tehnyt uusia tuttavuuksia. Meillä oli tapaaminen tuossa kadulla naapurin pentukoiran kanssa. Hyvin se sujui, vaikka minua vähän etukäteen jännittikin.
Puntari näyttää nyt 2,7 kiloa, joten kasvu jatkuu mukavasti. Otan koko ajan Vikiä kiinni koossa, tähtäimessäni on tulla Vikiä isommaksi, niin pystyn sitten voittamaan Vikin kaikissa leikeissä.
Pelaamme aina välillä pallolla yhdessä ja Viki on siinä vielä parempi. Se osaa ottaa pallon suulla kopiksi. Se ei minulta vielä onnistu, mutta osaan kyllä pureskella palloa.
Viikonloppuna pääsin mamin apulaiseksi siivoushommiin. Ensin tänne ilmestyi sellainen mustapäinen kovasti muriseva ja huriseva pötkylä. Sitä piti kyllä paeta tuolin taakse. Viki haukkui sitä kovasti ja lopulta minäkin uskaltauduin sen lähelle juoksentelemaan. Paremmin tutustuminen sujui punaisen äänettömän siivousvälineen kanssa. Sitä saattoi sentään hosua vähän tassullakin, kun se meni pitkin lattioita.
Yhtenä iltana iso lauma tyttöjä kävi minua katsomassa ja ihastelemassa. Aika mukavan tuntuista, kun on kerralla niin monta silittäjää paikalla. Kyllä ne vähän Vikiäkin rapsuttivat, mutta minä taisin viedä päähuomion.
Kävin puntarilla ja se näytti 2,4 kiloa eli olen jo aika iso poika. Ruoka maittaa hyvin sekä omasta kupista että välillä Vikinkin kupista, kun mamin silmä välttää.
Pakkanen on lauhtunut, joten olen viime päivinä päässyt piipahtamaan ulko-oven toisella puolella. Ulkona on kiva käydä lunta syömässä. Kauheasti muuta asiaa minulla ei sinne vielä ole ollut. Muutaman kerran on kyllä pisu lirahtanut hankeenkin ja niistä olen saanut paljon kiitosta.
Olen aika siisti tyyppi. Mami on kehunut minua kovasti, kun osaan tehdä lähes kaikki asiani jo paperin päälle. Minulla on sanomalehdistä tehty sisävessa sekä eteisessä että keittiössä.
Viipotan menemään pitkin lattioita ja yritän kovasti saada Vikiä innostumaan leikkimisestä. Sellainen on kivaa, kun sisko heittää leluja ja me Vikin kanssa haetaan niitä. Minä olen aika usein Vikiä nopeampi ja jaksan jo raahata melkein itseäni isompiakin juttuja.
Aika iso osa minun päivistäni kuluu edelleenkin nukkumiseen. Tällaista pientä poikaa alkaa aina vähän väliä väsyttää ja silloin ei auta kuin kellahtaa viltille.
Tulin perjantai-iltana tänne uuteen kotiini. Matkalla minua vähän vielä itketti, kun piti erota emosta ja sisaruksista, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Matka meni hyvin, vaikka liikenteessä olikin ollut aika kaaos aiemmin päivällä. Sisällä odotti uusi shelttiveljeni Viki, joka nuuski minua uteliaana, mutta ei onneksi murissut yhtään.
Minulla on mukana täällä pyyhe, jossa on vielä vähän emon hajua. Se lohdutti kummasti ensimmäisenä yönä, kun oli niin ikävä entiseen elämään.
Viki antaa minun leikkiä omilla leluillaan ja minulla on myös omia juttuja: kettu, pallo ja purunaru. Erityisesti pidän ketusta. Sen päälle on mukava nukahtaa, kun väsy alkaa painaa silmää.
Sisko on harjannut minulta turkkia ja hampaita. Se on tuntunut mukavalta, varsinkin kun on lopuksi vielä saanut herkkunaksuja. Minulla on oma ruokakippo, mutta kyllä minua aika paljon kiinnostaa myös Vikin kippo, kun siellä on jotain erihajuista ruokaa.
