Puhtaus ennen kaikkea

Tänä viikonloppuna oli taas edessä uusi kokemus. Sisko vei minut alakerran suihkuhuoneeseen ja sitten alkoi tulla vettä päälle. Seuraavaksi tuli omituisen hajuista ainetta ja sitten taas vettä. Lopuksi minut vielä kuivattiin pyyhkeeseen. Tuntui niin kuin minusta olisi tullut sen käsittelyn jälkeen entistä kapeampi. Ja minne katosi se tuttu koiran haju?

Tassut muuttuivat suihkussa taas valkeiksi. Ne olivat välillä jo aika harmaat kuralätäköissä kävelyn jälkeen. Ulkona on nimittäin tapahtunut muutos. Maa ei enää olekaan kokonaan valkoinen, vaan siellä täällä on näkyvissä mustaa maata ja isoja lätäköitä. Niihin vesilammikoihin tällainen pieni poika melkein hukkuu.

Kotiin tultua on sitten mukava hypätä sohvaa vasten ja kuivata siihen tassut. Ihmettelen kyllä, miksi mami aina kieltää sen ja käskee menemään alas. Mutta minä olen sinnikäs ja yritän aina uudelleen.

Olen kasvanut hyvää vauhtia. Taktiikkani kasvuhommissa on sellainen, että syön oman kipponi tyhjäksi niin nopeasti kuin ehdin. Sitten ryntään Vikin kupille tarkistamaan, onko Vikillä vielä naksuja jäljellä ja nappaan ne omaan suuhuni. Emmekös me olekin jo melkein samankokoisia, Viki ja minä?