sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Uutuutena vetoleikki

Olemme Vikin kanssa kehittäneet uuden tavan ottaa mittaa toisistamme, nimittäin vetoleikin. Toinen meistä vetää kettua toisesta päästä ja toinen toisesta. Se on hävinnyt, joka päästää ensimmäisenä irti. Yleensä Viki luovuttaa jossain vaiheessa, joten minä selviän leikistä voittajana.


Tänään Viki ja minä olimme ulkoilemassa naapurin pentukoiran kanssa. Se poika haastoi minua välillä ihan kunnolla, mutta uskalsin minäkin sille vähän haukkua. Hauskaa meillä kuitenkin oli, kun kirmattiin kolmistaan metsässä ja pellon reunalla. Sisko ja sen kaveri olivat siellä mukana, ja me saimme juosta vapaina. Viki ei oikein meinannut jaksaa meidän nuorten poikien tahdissa, oli meillä sen verran kova vauhti.


Päivä- ja iltakävelyllä vastaantulevat koiranomistajat nimittävät minua yleensä edelleenkin vauvaksi ja alkavat leperrellä. Se minua vähän jurppii, kun enhän minä enää ole mikään vauva, vaan aika iso poika. Painoakin on kertynyt jo 3,9 kiloa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti