Juoksuaskelilla ehtii

Olen alkanut ulkoilla yhdessä Vikin kanssa. Samalla aikaa, kun Viki astuu muutaman rauhallisen askeleen eteenpäin, minä ehdin ottaa monta juoksuaskelta eri suuntiin ja vielä käydä näykkäisemässä Vikiä turkista. Kyllä sitä ehtii, kun on tarpeeksi nopea.

Tällä viikolla kävin rokotuksessa. Siellä on niin hyvät naksut tarjolla, etten loppujen lopuksi edes huomannut koko piikin pistoa. Eläinlääkärillä kannattaa käydä useamminkin, ihan niiden naksujen takia. Lisäksi matkan varrella sain monet kehut. Jokainen vastaantulija kysyi ikääni ja pysähtyi rapsuttamaan. Eläinlääkärin puntarin mukaan painoni on nyt 3,3 kiloa.

Meillä tulee Vikin kanssa aika usein sellainen iltavilli, että me alamme juosta täysillä toistemme perässä pitkin taloa. Seinän kohdalla tehdään äkkikäännös ja sitten taas takaisin sängyn alle ja sieltä olohuoneeseen. Siinä ei hitaammat pysy perässä.

Eilen sattui erikoinen tapaus. Nimittäin lumet tippuivat katolta. Se oli niin kova rysähdys, että minun piti juosta vikkelästi tuolin taakse piiloon. Onneksi minulla on täällä sellainen turvapaikka. Kurkistin sieltä sitten varovasti, mutta onneksi maailma näytti olevan entisellään ja siskokin vaikutti ihan rauhalliselta. Ei siis hätää.

Tänään kävin retkellä mummon luona. Ensin ajeltiin autolla ja sitten mentiin kolisevalla hissillä. Mummolla piti nuuskia tarkkaan joka nurkka, kun siellä oli niin paljon outoja hajuja. Siellä oli myös sellainen kaappi, josta näkyi ihan samannäköinen jeppe kuin minä, mutta ei se tullut sieltä kaapista pois, vaikka kuinka raavin sitä. Kumma tyyppi.